Kun Helsingin yliopiston suuressa konsistorissa ilmaistiin kannatusta yliopiston johdon esitykselle dekaanien valintatavasta, yksikään professori ei ilmoittanut kannattavansa sitä.
Helsingin yliopiston suuri konsistori piti juuri kokouksensa. Kyse on yliopiston kaikkien professorien muodostamasta elimestä, jolla ei ole varsinaista päätösvaltaa. Kokouksessa keskusteltiin yliopiston johdon tekemästä esityksestä uudeksi johtosäännöksi. Lähes kaikki keskustelu käsitteli dekaanien ja laitosjohtajien valintatapaa.
Yliopiston johdon esityksessä dekaanit eivät olisi enää omien yhteisöjensä tiedekuntaneuvostojen vaan yliopiston hallituksen valitsemia. Esitys on saanut paljon kritiikkiä. Itsekin olen kutsunut sitä vääpelijohtamisen malliksi, joka ei sovi Helsingin yliopistoon.
Kokouksen huipentuma tuli hiukan ennen loppua, kun osallistujat nostivat käsiä pystyyn osoittaakseen kannatustaan esillä olleille valintatavoille. Mitään varsinaista ääntenlaskua ei suoritettu, mutta tahdonilmaus oli poikkeuksellisen selvä.
Nykyinen malli, jossa neuvostot valitsevat johtajansa, sai arviolta kahden kolmasosaa professoreista ilmaisemaan kannatuksensa nostamalla kättä.
Yliopiston johdon ehdotuksen kannattajaksi sen sijaan ei kättään nostamalla ilmoittautunut yksikään paikalla olevista professoreista. Ei siis kukaan. Kokouksessa oli siinä vaiheessa noin 70 professoria.
Kokouksessa kuultiin myös puheenvuoroja, joissa etsittiin erilaisia kompromisseja nykymallin ja johdon esityksen väliltä. Monet nykymallin puolustajatkin toivat toistuvasti esiin, että eivät suinkaan pidä nykyistä johtosääntöä parhaana mahdollisena. Tahdonilmaus johtajien valintatavan suhteen oli kuitenkin harvinaisen selkeä.
Helsingin yliopiston professorikunnan piirissä tuli jo viisi vuotta sitten järjestetyssä mielipidemittauksessa vakuuttavasti esiin, että professorien selvä enemmistö haluaa, että tiedekunta- ja laitosneuvostot valitsevat dekaanit ja laitosjohtajat.
Tämänpäiväinen suuren konsistorin kokous antoi vahvaa näyttöä siitä, että professorikunta ei nytkään hyväksy vääpelijohtamisen mallia.
Mielenkiintoista. On selvää että näiden Olliloiden, Pajusien ym. toiminta on ollut erittäin vahingollista koko yhteiskunnalle. Ymmärrän toisaalta heidän logiikan, mutta se on fundamentalismin tasolla eikä sitä järkeä selittämällä voi muuttaa. Vaikka nämä ymmärrämme niin se ei tarkoita että se olisi ok. Tälle on saatava nyt kerta kaikkiaan loppu. Viestin on oltava selvä. Eikä se tietenkään riitä. On annettava yliopistolle se vapaus ja riippumattomuus minkä se ansaitsee, eli tämä karmea yliopistouudistus kokonaan uusiksi. On ollut surullista nähdä viime vuosien kehitys. Jos me poistamme demokratian perinteen yliopistosta niin lähteekö sitten seuraavaksi vapaus ja kyseenalaistaminen? Joskus tulee elämässä eteen asioita joihin saa reagoida voimakkaasti. Tämä on niitä. Voimia kaikille teille jotka vastustavat tätä mieletöntä kehitystä. Samalla jatkakaa tärkeää tutkimusta omilla erikoisaloillanne. Kiittäen ja terveisin
Andrei Sandberg, hum.yo.
Hei Andrei, Kiitos rohkaisevista sanoista. Demokratian poistaminen on todellakin aika vahvasti kytköksissä vapauden ja kyseenalaistamisen tukahduttamiseen. Eilinen suuren konsistorin kokous antoi kuitenkin ainakin minulle uskoa siihen, että valtaosa kollegoistani ja yliopistoväestä ylipäänsä on järkevää ja demokraattisia arvoja puolustavaa väkeä.
Pingback: Kysymys rehtorille professorien tahtotilan sivuuttamisesta | Teivo Teivainen